Kevät on kiireistä aikaa. Kaikki haluavat koiriensa turkin kesäksi kuntoon ja jonoa syntyy. Kiirettä on ollut ja nyt vähän päivittelen menneitä.
30.3. alkoi Namilla juoksu. Jojo sekos 11 päivän kohdalla ja lähti pestynä ja puunattuna Vahdolle hoitoon. Siellä pikkupoika sai syödäkseen jos jonkinlaista pöperöä ja palattuaan olikin kova paikka, kun kupissa olivatkin tutut sapuskat. Jämä oli koko juoksun ajan kotona ja pysyi melko rauhallisena. Ongelmitta selvittiin erilaisten porttivarmistusten kanssa sekä sillä, että Nami sai erikoiskohtelun saadessaan nukkua jalkopäässäni. Juoksut juostu taas puoleksi vuodeksi, mutta toisaalta.. en koe sitä mitenkään raivostuttavaksi ajaksi.
4.4. Ramalina juoksi Kokemäellä harjoitusraveissa toiseksi. Treenarin mielessä kävi, että Ramppe on taas sama laiska löntystelijä vielä lämmittelyssä, mutta onneksi oli vähän herännyt starttiin. Palkintokaapissa on nyt myös ihka ensimmäinen pokaali, jonka hevonen on meille juossut. Seuraavaksi sitten koelähtöön...
15.4. Jämän kanssa osallistuttiin sitten ihka ensimmäiseen agilitykisaan. Ja todellakin se oli molemmille eka, koska en ole koskaan ollut edes katsomassa kisoja. Möllirata tuntui ihan älyttömän yksinkertaiselta, kun on tottunut Esan treeneihin. Toki jälkeenpäin ajatellen olisin voinut suorittaa sen näppärämminkin -ohjaus olisi voinut ollat tehokkaampaa niin, että aika olisi ollut vielä nopeampi. Tulos oli loistava, olimme 20 starttaajan porukassa 4.
16.4. Namin agilitytreenit sujuvat nousujohteisesti. Lienee auttavana asiana se, että emäntä jo vähän tietää erilaisista kuvioista mitä agilityssä tehdään, jotta se menisi sujuvasti. Paljon on opittavaa ..mulla. Ja ehkäpä tämä uusi treenausaika on niin paljon mukavampi kuin aikaisempi klo 21.30-22.30! Saattaapi jotain oppia mennä päähänkin..
18.4. Käytiin Turun seudun Irskien kanssa lenkillä. Hermojani säästääkseni otin vain Namin mukaan. Sää suosi, vaikka kumpparit olivatkin tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti