Jämä palautettu Loimaalta kotiin. On vielä jonkin verran innokas keskustelemaan intiimisti Namin kanssa. Neitiä ei onneksi voisi vähempää kiinnostaa. Huh-huh.. onneksi on taas tämä pian ohi ja Jojonkin voi hakea kotiin. Kivaa ja helppoahan tuo aika on kotona, kun vain Nami ja Sissi paikalla. Hiljaista ja matot suorassa. Mutta se toisten ihmisten vaivaaminen... Tosin Loimaalla Eeva ja Matias eivät olisi halunneet Jämästä luopua! Onhan tuo herrasmies. Nukkuikin heidän välissään ketarat kohti kattoa.
Äiti jo soitteli Vahdolta, että koska haette riiviön pois! Jojo on järjestänyt vähän paikkoja heidän poissa ollessaan. Siis ihan normaalia koiranelämää -oma koppi raahattuna keskelle olohuonetta, klapien siirtelyä, sängyn petaamista jne. Siitä on jo turhan pitkä aika, kun Santtu-koira on lähtenyt taivaaseen. Eivät he enää muista, kuinka koira oikeesti on.
Tänään lähdettiin Jämän palautuksen myötä heti irskilenkille. Nyt mukana vain irskit Maija, Sisca ja Jämä. Muita koiria oli 5 kpl, jotka Donna oli kerännyt kotoaan. Whippettejä ja galgoja. Itsellä jo jalat ihan puuta, kun tuli sen 2 tunnin lenkin jälkeen lähdettyä vielä Namin kanssa lenkille Paasniitun suuntaan. Sporttinen olo.

Juoksemisen aikaan..

Namilla on juoksu. Pojat menee sekaisin selvästi 8:nnen päivän kohdalla. Nami ei tosin osoita "sellaista" kiinnostusta, mitä Jojo ja Jämä ehdottavat. Jojon käytös muuttui selkeästi tuolloin 8:nnen päivän kohdalla; läähättää, murisee Jämälle ja on ihan gigolo. Villakoiran mielenterveyden vuoksi vein sen Vahdolle mummin ja papan hoiviin. Jämälle olen yrittänyt keksiä muuta ajateltavaa, koska se lähtee Eevan hoiviin Loimaalle vasta sunnuntaina 10:nnen juoksupäivän kohdalla. Loimaalla sille tarjotaan maalaiselämää irskityttö Maijan seuralaisena. Samalla Jämä saa lähteä Eevan ja minun kanssa Espooseen irskien jalostustarkastukseen, jossa Maija tarkastetaan.
Perjantaina olimme taas Esan agilitytreeneissä ja oli sellainen ratasuunnitelma, että Esalla ainakin oli hauskaa sitä tehdessään. Hän haluaisi kuvata videolle meidän yhteistä rataantutustumista! Mikäs siinä niin erikoista? Eikö mitkään muut ryhmät osaa pitää hauskaa yhdessä? Ja ainakin me muistamme lambada-ohjauksen!
Ainakin Jämää väsytti illalla, eikä Namin tuoksut kiinnostaneet. Vielä olisi jäljellä noin 13 päivää juoksemista. Viimeksikin juoksu "päättyi", kun päiviä tiputuksen alkamisesta oli kulunut 23 vuorokautta. Melkeen kuukausi!